maanantai 9. helmikuuta 2015

Tehtaista areenoille

Runsas neljännesvuosisata sitten suomalainen sosiologi Matti Virtanen tiivisti kirjassaan ”Tehtaasta studioon” (1987), että olemme Suomessa siirtyneet tehdaskulttuurista studiokulttuuriin. Tehtaat ovat massatuotannon ehdoilla toimivia monistuskoneita, kun studioiden tarkoituksena on kehittää ja tuottaa ideoita, malleja ja prototyyppejä. Ihmistyövoiman merkitys muuttuu ja luovuuden merkitys kasvaa studioiden maailmassa. Virtanen osui oikeaan silloisessa analyysissään ja osasi kuvata uudenlaista arvonmuodostusta, joka tapahtuu pienissä luovissa yksiköissä, jotka voivat myös verkottua keskenään.

Uudenlainen näkökulma arvonmuodostukseen on kuitenkin nyt käsillä. Olemme siirtyneet vaiheeseen, jossa tärkeä osa työstä ja toiminnasta ei tapahdukaan enää studioissa – kuten tehtaat, nekin ovat tärkeitä – vaan avoimilla areenoilla. Avoimille areenoille on ominaista, että työhön ja toimintaan osallistuvat monet eri henkilöt ja toimijat, ja kaikkia toimijoita ei välttämättä tunneta ja hekään eivät usein toisiaan tunne. Aikamme käytetyin tietosanakirja Wikipedia on tästä tietysti klassinen esimerkki ja se on, kuten Andrew Lih vuoden 2009 kirjassaan ”The Wikipedia Revolution” pelkistäen toteaa, ”the world's greatest encyclopedia created by a bunch of nobodies”.

Siirtyminen tehtaista areenoille ei ole täysin uusi ilmiö. Tietoverkkojen merkitystä tässä muutoksessa kuvasi oivallisesti jo Don Tapscott kumppaneineen vuosituhannen alussa kirjassaan ”Digital Capital: Harnessing the Power of Business Webs” (2000), jossa kuvattiin hyvin mm. Linuxin käyttäjien osallistumista sen kehitystyöhön. Uusi kehittyvä ilmiö on erilaisten hankkeiden ja toimintojen kehitystyön tuominen todella avoimille areenoille ja monien erilaisten yksilöiden ja yhteisöjen toiminnaksi. Tärkeää ei olekaan ollut vain eri toimintojen tuominen ”saataville” vaan myös käytännön toiminnalla erilaisten yksilöiden ja yhteisöjen käytännön innostaminen ja sitouttaminen toiminnan jatkuvaan kehittämiseen.

Tietoverkkojen sekä erilaisten niitä hyödyntävien palvelujen kehittyminen on avannut ovia ja mahdollisuuksia uudenlaiseen osallistumiseen ja osallisuuteen.  Mielenkiintoiseksi eri digitaalisilla areenoilla tapahtuvan yhteisen toiminnan tekee eri toimijoiden toistensa työn kunnioittaminen ja tietynlainen positiivinen kuri. Tehdasmaiseen kulttuuriin kuului sääntöjen ja kieltojen korostaminen ja selkeä valvonnan läsnäolo. Vaikka avoimien areenoiden toiminnassa näemme myös lieveilmiöitä (kuten vaikkapa trollausta), suuri valtaosa vakavamielisestä työstä tehdään varsin kurinalaisesti vaikkakin hyvin erilaisissa ympäristöissä ja erilaisina aikoina ilman ulkoista valvontaa käyttäjien sisäistämän yhteisen etiikan periaattein. Tämä on avoimista toimintatavoista voimaa ja innoitusta hakeville tärkeä vahvistava kokemus.

Niin tehtaille kuin studioille oli ominaista, että ne toimivat suljettuina järjestelminä. Tällöin ne olivat joko osa sovittua tuotantoketjua tai toimivat sovitussa asiakassuhteessa. Suuri murros arvontuotannossa on ollut siirtyminen toimimaan avoimissa arvoverkostoissa (open value networks), joita osittain on hahmotettu mm. avointen innovaatioiden näkökulmasta. Erilaiset avoimet ja jakamiseen perustuvat toimintamallit ovat osoittaneet innovaatio- ja kehitystyössä vahvuutensa ja merkityksensä, joista esimerkiksi Henry Chesbrough on oivaltavasti kirjoittanut (esimerkiksi ”Open Innovation: Researching a New Paradigm” vuodleta 2008).

Merkittävä muutos on siis murtautuminen ulos tarkkarajaisista suljetuista arvontuotannon ympäristöistä avoimiin monimuotoisiin ympäristöihin. Näkökulma ei ole vain taloudellisen arvon uudenlainen tuottaminen vaan myös uudenlainen sivistys- ja kansalaisyhteiskunnan uudenlainen arvontuotanto. Uudenlaisessa arvontuotannossa korostuu entisestään monipuolisten ja monimuotoisten toimijoiden merkitys; toimijoiden monipuolisuus ja versaliteetti voivat luoda enemmän arvoa kuin tiukasti rajatut kohdejoukot. Mutta tärkeää on myös ymmärtää laaja-alaisesti arvontuotannon monet ympäristöt: arvoa luodaan ja tuotetaan vapaassa sivistystyössä, kansalaistoiminnassa, itseorganisoituvassa toiminnassa, yritystoiminnassa, kolmannen sektorin toiminnassa. Avoimien arvontuotannon ympäristöjen piirteisiin kuuluu myös tietty ennakoimattomuus - toimijat eivät ole ennalta määrättyjä eivätkä teemat ylhäältä annettuja. Tämä ennakoimattomuus ja laveus on avoimuuden etu, jolloin voidaan nostaa uusia ja arvaamattomiakin asioita esille ja toiminnan kohteiksi.

Siirtyminen tehtaista areenoille on monimuotoinen ja mielenkiintoinen muutos. Se myös haastaa meidät oivaltamaan, että yhdessä saamme aikaan enemmän ja että monet nykyiset arvontuotannon kannalta keskeiset resurssit ovat aineettomia. Haasteen kohteena onkin kaksi perinteisen ajatustamme – yksi ynnä yksi voikin olla kolme (tai enemmän) ja jakamalla kokonaisuus voi kasvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti